Toukokuun viimeisenä torstaina lähdetään isolla porukalla nauttimaan ihanan lämpimistä kevät(vai kesä?)päivistä!
Maastoretken on tarkoitus kestää noin kaksi tuntia, missä ajassa kierrellään Kalkkivuoren vehreillä poluilla, laukataan
peltosuorilla ja lopuksi tullaan rannan kautta takaisin tallille. Tunnille otetaan enintään 10 osallistujaa, ja mukaan
ovat tervetulleet niin hoitajat hoitsuineen kuin muutkin ratsastajat tallin tuntihevosilla tai miksei myöskin omilla
hevosillaan! Tunnin ohjaa Helena Missin selästä käsin.
Ilmoittaudu tunnille sen
omassa topassa tallikirjassa.
Tunti maksetaan kirjoittamalla siitä pieni tarina tuntitarinan pohjalta, ja vastaamalla tarinassa esitettyihin
kysymyksiin. Tervetuloa mukaan!
1. Nienke - Derry
2. LaaLaa - Bella
3. Papukaija - Latina
4. Minttu - Remu
5. Bella S. - Sini
6. Sofia - Bamse
7. Sini - Hoda
8. -
9. -
10. -
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja keväinen, raikas tuuli havisutti juuri puhjenneita lehtiä tallin suuressa pihakoivussa. Päivä oli täydellinen pitkälle maastoretkelle. Kello lähenteli kahta, ja tallinpiha oli täynnä kuhinaa, kun ratsastajat taluttivat hevosiaan hoidettavaksi. Moni halusi varustaa hevosensa ulkona, ja hoitopuomilla oli ruuhkaa.
”Onks kukaan nähny mun kypärää?” Papukaija huudahti tuskastuneena ja tonki Latinan vieressä seisovan Derryn harjapakkia.
”No ei se nyt siellä oo”, Nienke vastasi huvittuneena ja jatkoi pölyisen Derryn sukimista.
”Joku kypärä pyöri äsken satulahuoneen lattialla,” kuului LaaLaan ääni tallin ovelta. Tyttö työnsi ovea auki polvellaan, tasapainotellessaan Latinan ja Derryn viereen sidotun Bellan satulaa ja harjapakkia käsivarsillaan. Papukaija kiirehti sisälle irvistäen, ja samalla oven avauksella ulos astui silmiään auringossa siristelevä Helena.
”Onko kaikki jo paikalla?” nainen kysyi ja mittaili tallinpihaa katseellaan. Derry, Latina ja Bella olivat sidottuina hoitopuomiin. Bamse ja Sofia olivat varanneet pesupaikan tallista, ja Bella S. varusti Siniä karsinassaan. ”Missä Minttu on?”
”Se näkyi harjaavan Remua pihatossa,” tyttöjen ohitse Hodaa talliin taluttava Sini vastasi. Helena mietti hetken, ”eli kaikki on koossa. Hyvä. Sit pistetään vauhdiksi, hevoset valmiina kaarrossa pihalla kymmenen minuutin päästä!”
Tytöt jatkoivat hevosten harjausta kiivaasti, ja hetken päästä viimeinenkin ratsukko saapui keskelle pihaa. Helena nousi Missin selkään ja huusi ohjeita ratsukoille.
”Otetaan tammat kärkeen, mä menen ekana Missillä, tuu Papukaija Latinan kanssa meidän jälkeen, sitten voi tulla Sini, jonka jälkeen Bella. Sitten voisi tulla Derry, ja Remu, ja Hoda. Sofia saat tulla Bamsen kanssa viimeisenä,” Helena hymyili tytölle ilkikurisesti, ja Sofia irvisti takaisin. ”Laita Bella Sinille pikkuisen lyhyemmät jalustimet. Ja Remun satulavyötä voit vielä kiristää, sen satulalla on aina tapana alkaa liukua.”
”Pidetään sit ohjat tiukalla, eikä anneta hevosten ohitella jonossa. Niin ja pitäkää kunnon välimatkat, niin ei tarvitse kenenkään potkia takana tulevaa!” Helena huusi ohjatessaan Missiä tallin ja pikkutallin välistä kentän suuntaan. Ratsukot ottivat paikkansa jonossa, ja matka alkoi kohti Kalkkivuoren metsiä.
Kysymys 1: Miten hevosesi käyttäytyi matkan ensimetreillä? Oliko se ylitsevuotavan innostunut, vai löntystelikö se tottuneesti jonon jatkona?
Ratsukot juttelivat keskenään hyväntuulisesti. Aurinko jatkoi paistamistaan, ja itse kukin joutui kuoriutumaan huppareistaan ja takeistaan lämpimän ilman yllättäessä ratsastajat. Jono ylitti kentän ohi mentyään vanhan pengertien, jossa kulki Helenan kertoman mukaan aikoinaan rautatie, joka kuljetti tilan mailla sijainneen kalkkikaivoksen kalkkia kaupunkiin. Nainen jatkoi historiikin kertomista, kun ratsukot ohittivat ränsistyneen veturitallin ja veden täyttämät kaivoskuilut.
Papukaija kääntyi Latinan selässä ja katsahti huvittuneena takanaan kulkevia tyttöjä, Bellaa ja LaaLaata, jotka virnistivät takaisin, kun Papukaija esitti kädellään pälättävää suuta. Helena innostui usein puhumaan tilan historiasta, joka oli useimpien tallityttöjen mielestä kuolettavan tylsä aihe.
Kertomus kuitenkin loppui lyhyeen, kun mutkan takaa päristeli naapuritilan isäntä uudella Valmetillaan. Helena nosti kättään, jolloin mies pysäytti traktorin, ja ratsukot ohittivat säksättävän ajoneuvon käynnissä.
Kysymys 2: Miten ratsusi reagoi traktoriin?
Traktoriepisodin jälkeen jono kääntyi tieltä pienemmälle metsäpolulle, joka jatkui loivasti ylämäkeen, kohti Kalkkivuorta. ”Antakaa vähän enemmän ohjaa, niin hevosten on helpompi kiivetä,” Helena huusi jonon kärjestä.
Polku kulki vähän matkaa tiheässä, nuoressa koivikossa, jonka jälkeen se kuljetti ratsukoita korkeammalle avarassa kuusimetsässä, ja johti lopulta pienelle metsätielle. Hevoset huiskivat hännillään itikoita, ja ratsastajatkin läpsivät milloin paljaita käsivarsiaan, milloin niskaansa.
Helena kääntyi katsomaan taakse, ”sitten voitaisiin ravata,” hän huudahti ja odotti, että ratsastajat kokosivat ohjansa ja ryhdistäytyivät satulassa. ”Ja ravia!” Hevoset lähtivät ravaamaan, osa toisia innokkaammin, ja ratsastajat joutuivat pidättelemään niitä, jotta jono pysyisi muodossa.
Suuremmilta kommelluksilta vältyttiin, ja jono jatkoi ravaamista rauhalliseen tahtiin. Hyttyset jäivät taakse, kun metsä muuttui pelloksi ja pian jonon kärjestä kuului Helenan kysymys: ”haluatteko laukata?” Kysymys oli turha, kaikki huusivat yhteen ääneen jotain 'joo'ta muistuttavaa, ja kohta Missi nosti laukan, jota muut ratsukot seurasivat. Aluksi vauhti pidettiin melko rauhallisena, melkein harjoituslaukan tyyppisenä. Kun hevoset laukkasivat mukavan rytmikkäästi, Helena lisäsi jonon vauhtia reippaaseen laukkaan, ja kehotti ratsastajia nousemaan kevyeen istuntaan.
Kysymys 3: Miten laukkapätkä sujui oman hevosesi kanssa? Yrittikö ratsusi ohitella jonossa, vai jäikö se kenties vauhdissa jälkeen?
Kohta pellolla kaikui kavioiden kopse ja ilmassa kuului hevosten voimakas puuskutus. Tie alkoi kaartua loivasti alaspäin, ja metsän reuna lähestyi. Ratsukot laukkasivat vielä vähän matkaa vilpoisammassa sekametsässä kulkevalla tiellä, kunnes Helena huusi jonon kärjiltä: ”Ja käyntiin!”
Matka jatkui kävellen ja kohta tieltä lähti viistosti pieni polku metsän siimekseen. Ratsastajat ohjasivat hevosensa polulle, ylittäen samalla pienen ojan. Hevoset pärskähtelivät, ja muutama ahneempi hevonen riipaisi matkaevästä polun varrella kasvavista nuorista koivuista.
Pian ratsukot saapuivat metsäpolulta pienelle kalliolle ja Helena huusi jonoa pysähtymään. Oli pienen tauon aika, ja ratsastajat jalkautuivat hevosten selästä, kaivaen esiin juomapullonsa. Järvi pilkotti puiden välistä alempana, matka jatkuisi seuraavaksi rantaan hevosten uittopaikalle.
”Huhhuh, kamalan kuuma!” kuului tyttöjen suusta, kun he riisuivat kypäränsä. Kalliolla kävi mukava tuuli, ja kohta kaikilla oli mukavan vilpoinen olo. Ratsastajat nousivat takaisin ratsaille ja matka jatkui alamäkeen kohti Kalkkijärveä.
Kysymys 4: Miten helpotat hevosen kulkemista alamäkeen?
Metsäpolku jatkui vielä noin kilometrin ennen kuin järvi tuli vastaan, ja polku jatkui rannan suuntaisesti. ”Otetaanko vielä pätkä ravia?” Helena hymyili hyväntuulisesti Missin selästä ja katsahti jonon hännille ”Onko kaikki mukana?”
”Juu täällä ollaan,” jonon hännillä kulkevat Sofia ja Sini huikkasivat Bamsen ja Hodan selästä, kun tulivat näkyviin mutkan takaa.
”Jes, sitten mennään!”
Matka jatkui järven suuntaisesti hevosten ravatessa rennosti leveällä, neulasten peittämällä polulla. Vastaan tuli muutama lenkkeilijä koirineen, joista Velmuun tottuneet hevoset eivät onneksi välittäneet.
Pian edessäpäin siinti pieni, syrjäinen hiekkaranta. Ratsukot hidastivat käyntiin, ja rannalle saavuttuaan kiiruhtivat kahlaamaan veteen.
Osalle hevosista tämä oli kesän ensimmäinen retki järvelle, ja tunnelma oli sen mukainen. Remu kuopi vettä suurieleisesti, kastellen jokaisen lähellä olevan, Mintun tukehtuessa nauruun sen selässä. ”Elä nyt helv-” Papukaija kirosi ääneen ja riuhtaisi polvilleen laskeutuvan, piehtaroimista suunnittelevan Latinan pään ylös vedestä. Muut ratsastajat nauroivat tamman ilmeelle kovaan ääneen. Missi ja Sini tyytyivät haistelemaan vettä rannalta. ”Hienot leidit,” Bella nauroi, kun Sini hätkähti ja irvisti aallon osuessa sen turpaan.
Kysymys 5: Miten hevosesi käyttäytyi vedessä?
Taivas meni hetken päästä pilveen ja märät ratsukot päättivät jatkaa matkaa tallille, ennen kuin tulisi kylmä. Jono eteni rennosti käynnissä metsätietä pitkin, ja ratsastajat kääntyilivät satuloissa, jutellen keskenään. Jono ylitti vanhan pengertien ja jatkoi kesälaitumen viertä kohti tallinpihaa. Laidun alkoi olla jo täydessä ruohossa. ”Muistakaa tulla sitten porukalla katsomaan, kun hevoset päästetään kesälaitumille,” Helena huikkasi Missin selästä.
Hevoset saapuivat tallinpihalle rauhallisesti kävellen. ”Voitte viedä hevoset takaisin tarhoihin kun olette riisuneet ja harjanneet,” Helena sanoi ja laskeutui satulasta tallin ovella. ”Kiitos kaikille mahtavasta reissusta!” nainen hymyili ja sai iloisia kiitoksia väsyneiltä ratsastajilta. Tänä yönä nukuttaisi hyvin.
Vastaukset foorumille! Kiitos tunnista!
Ulkoasu (muokattu) © Vapaasti kopioitavaa by Melissa & Milja | Kaikki kuvat & tekstit © Helena [VRL-02890] | Taustakuva © Ava7 patterns